Mitä on toksikologia?

Nimi toksikologia tulee kreikan sanasta "TOXIKON", joka tarkoittaa nuolta. Nykyaikainen toksikologia on kemikaalien ja fyysisten tekijöiden haitallisten (toksisten, myrkyllisten) vaikutusten tutkimista biologisissa systeemeissä. Tärkeä tavoite on tieteenalan hyödyntäminen kemikaalien turvallisuuden ja riskin arvioinnissa. 

Paracelsuksen mukaan (1493 - 1541) "Kaikki aineet ovat myrkyllisiä; ei ole ainetta, joka ei ole myrkky. Oikeansuuruinen annos erottaa lääkkeen myrkystä."

Toksikologian soveltamisala on laaja. Toksikologia käsittelee lääketieteessä käytettävien diagnostisten, ehkäisevien ja hoitoon tarkoitettujen kemikaalien, elintarviketeollisuuden suorien ja epäsuorien lisäaineiden, maatalouden tuholaismyrkkyjen, kasvunsäätelijöiden ja keinotekoisten pölyttäjien, kemianteollisuuden liuottimien, aineosien, muovin väliaineiden ja muiden monentyyppisten kemikaalien haittavaikutuksia ja vaikutusten mekanismeja. Myös metallien, öljytuotteiden, paperiteollisuuden jäteaineiden, ilmansaasteiden ja eläin- ja kasvimyrkkyjen terveysvaikutukset ovat toksikologian tutkimuskohteita. Kemikaalien aiheuttamien vahingollisten terveysvaikutusten riskinarviointi on toksikologian tärkeimpiä tavoitteita.

Monet toksikologian ongelmat vaativat ongelman lähestymistä monelta suunnalta ja tulosten yhdistämistä. Jotta saataisiin kattava käsitys tutkittavaan kemikaaliin liittyvästä riskistä, toksikologin on käytettävä useiden eri toksikologian alueiden yli ulottuvia lähestymistapoja. Näitä alueita ovat mm. biokemiallinen toksikologia, toksikokinetiikka, kemiallinen karsinogeneesi, geneettinen toksikologia, kehitystoksikologia, lisääntymistoksikologia, neurotoksikologia ja immunotoksikologia.

Näiden tutkimusalojen lisäksi on muita toksikologian aloja, kuten regulatiivinen toksikologia (riskinarviointi/riskinhallinta), kliininen toksikologia, oikeustoksikologia, työtoksikologia ja ekotoksikologia. Nämä alueet peittävät osittain edellämainitut alueet.

Toksikologia on kiinteä osa riskinarviointia, jossa käytetään toksikologisista tutkimuksista saatua tietoa, kun arvioidaan säätelypolitiikkaa estämään altistumisia mahdollisesti haitallisille kemikaaleille.